... sanoo äitini ajoittain. Tosin tällä kelillä hänkin pysyy mieluummin sisällä. Tällä viikolla elohopea on pysytellyt käytännössä koko ajan alle kahdessakymmenessä asteessa. Koita siinä sitten lähteä innokkaana lenkille! Tietenkin tällaisella kelillä voisi harrastaa jotain sisäliikuntaa, kuten käydä uimassa tai kuntosalilla.

Ilmeisesti kuitenkin elämäni on ollut suhteellisen kiireistä viime viikkoina, sillä edellinen blogikirjoitus on 31.1. Jotain liikuntaa on toki tullut tällä välillä harrastettua. Joinakin viikkoina olen käynyt jopa neljä kertaa lenkillä! Se on hurja suoritus meikäläiseltä. Olen myös käynyt treffeillä pari kertaa ja onneksi siihen on tosiaan saanut helposti yhdistettyä kevyttä liikuntaakin. Painossa kuitenkaan ei ole tapahtunut mitään muutosta mihinkään suuntaan. Positiivista toki on, ettei lihomistakaan ole havaittavissa, mutta tavoitteeni siitä, että mahtuisin maaliskuun lopussa koon 42 housuihin, ei taida onnistua.

Olen nyt ollut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla aika tarkalleen kaksi kuukautta. Monella on siinä ajassa lähtenyt painosta helposti 5-10 kiloa pois. Mutta ei minulla. Hyvä jos kaksi kiloa. Kyllähän se vähän ottaa päähän. En toki ole noudattanut kyseistä ruokavaliota niin orjallisesti, ettenkö olisi esimerkiksi ravintolassa syönyt joskus pastaa, pitsaa ja hampurilaista, mutta en kuitenkaan edes joka viikko. Ja toki saunasiiderit pitää nauttia kerran viikossa ja viiniäkin tulee lipitettyä silloin tällöin. Ehkä niistä pitäisi luopua kokonaan, mutta mitä sellainen elämä on?!

Muuten syön terveellisesti, paljon vihanneksia ja kuituja, ja ruoka-ajatkin ovat suhteellisen säännölliset. Välillä mieleen tulee ajatus, onko minulla jokin sairaus, kun paino ei putoa, mutta pakko on vain hyväksyä ajatus, että ei ole. Olen täysin terve, mutta jostain syystä en vain saa kiloja pois. Minua lohduttaa ainoastaan se ajatus, että rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset pitävät minusta kyllä juuri tällaisena kuin olen. Toki vatsanympärykseni on sitä luokkaa, että siitä on haittaa terveydelle ja olen varma siitä, että jossain vaiheessa saan sen pienemmäksi. Mutta milloin? Kuinka paljon minun pitää vahtia syömisiäni ja juomisiani sekä liikkua, jotta tapahtuisi edes jotain?! Siis että vaikka edes yksi kilo lähtisi pois?!

Tai ehkä minun pitää oikeasti lähteä siitä, että kilo kerrallaan. Ostaa vaaka ja vahtia painoa niin, että käyn kerran viikossa vaa'alla ja aina, kun on kilo lähtenyt, palkita itseni jollakin. Ja kilo kerrallaan vaan eliminoida liiallinen paino. Palkintoja tosin alkaa kohta olla melkoisen paljon, sillä viimeksi terveydenhoitajan kanssa sovimme, että saan ostaa itselleni jotain kivaa aina, kun käyn lenkillä. En tosin ole ostanut vielä yhtään kertaa mitään. Se on toisaalta hyvä asia, koska mielestäni se kertoo siitä, että voin lenkkeillä myös ilman palkintoja. Ehkä voinkin siis tehdä niin, että ostan itselleni jotain kivaa joka kerta, kun yksi kilo painosta on lähtenyt. Toimisikohan se paremmin?