... maailmassa, joka ihannoi hoikkuutta? Voin kertoa, että kamalalta. Muotilehtien ja television lisäksi hoikkia, kauniita ihmisiä näkee joka päivä oikeassakin elämässä. Se kirvelee. Varsinkin, kun muistaa vielä ajan, jolloin itsekin oli hoikka. Ei tarvinnut yhtään miettiä, millaisia vaatteita voi ostaa, kun kaikki näytti hyvältä. Tai vaikka tukka olisi ollut päätä myöten, niin näytti silti hyvältä, kun posket ei olleet niinkuin turvonneella sialla. Nyt kun menee vaatekauppaan, niin sieltä hakee niitä löysiä trikoopaitoja kokoa XL. Ja mahdollisimman joustavia housuja. Mieluiten töihinkin laittaisi collegehousut, kun ne ei purista eikä kiristä mistään. Aamulla kun suihkun jälkeen katsoo itseään peilistä, ällöttää.

Otin toissailtana itsestäni ennen-kuvan. Ajattelin, että ällöttävää läskikuvaa katsomalla saisin motivaatiota laihduttamiseen. Oikeasti on vaikea uskoa, kuinka vaikeaa on saada itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain. Äiti sanoo, että olen niin määrätietoinen, että jos oikeasti haluaisin laihtua, niin tekisin sen. Tai olisin jo tehnyt. Mietin välillä, että olenko sitten loppujen lopuksi kuitenkin tyytyväinen itseeni, kun en saa kiloja pois. Ainakin nämä kilot on kovalla rahalla hankittu! Mutta oikeasti, haluan laihtua.

Olen käynyt Mehiläisessä terveydenhoitajan luona nyt muutaman kerran ja siellä on käsitelty laihtumista, ruokailutottumuksia ja liikuntaa. En ole tippaakaan liikunnallinen ihminen. Mehiläisen terveydenhoitaja on ollut käytännössä ainoa ihminen, joka on ymmärtänyt sen. En ymmärrä himoliikkujia, jotka kertovat, kuinka hyvä olo tulee liikuntasuorituksesta. Minulle ei tule. Lenkille lähtö on pakkoa ja lenkin jälkeen on lähinnä helpottunut olo ”jes, minä tein sen”. Ala siinä sitten laihduttamaan!

Käytännössähän saisin syödä ja juoda mitä vain, jos liikkuisin joka päivä. Kenen aika ja energia riittää siihen!? Ei ainakaan minun. Terveydenhoitajan kanssa sovittiin kannustukseksi se, että saan ostaa itselleni jotain pientä, joka kerta, kun käyn lenkillä. Siis tyyliin Kivi-tuikkulyhdyn tai Teema-lautasen. Jotain sellaista, mikä saa minut hyvälle mielelle ja ennen kaikkea, mikä saa minut lähtemään lenkille. Eilen sitten lähdin perinteiselle saunalenkilleni ja tuntui, että kävelinkin paljon nopeampaa, kun oli niin kiire Anttilaan ostamaan Kivi-tuikkulyhtyä!

Tänä aamuna housut menivät pyykin jäljiltä helpommin jalkaan kuin ennen. Ehkä Kivi-tuikkulyhdyistä on jotain apua.